Lasten osallistaminen

Täysi-ikäisten sosiaalityön asiakkaiden osallistamisesta puhutaan jo melko paljon, mutta usein unohdetaan se, että myös lapset on tärkeää saada osallistumaan omien asioidensa käsittelyyn ikätasoaan vastaavalla tavalla. Vanhanaikaisen lapsikäsityksen mukaan aikuinen oli suhteessa lapseen selvä auktoriteetti ja lapsen piti tehdä niinkuin tämä auktoriteetti sanoi. Tilannetta voidaan verrata sosiaalityön asiakas-asiantuntija-suhteeseen, josta pyritään nyt siirtymään tasavertaiseen yhteistyösuhteeseen.

Päiväkodeissa tähän on alettu kiinnittää huomiota esimerkiksi ottamalla lapset mukaan omien henkilökohtaisten oppimissuunnitelmiensa laatimiseen. Lapsi sitoutuu huomattavasti paremmin sellaisten suunnitelmien toteuttamiseen, joiden laatimisessa hän on saanut olla aktiivisesti osallisena. Myös lapsi on aktiivinen toimija – ei passiivinen vastaanottaja – lapsikin tulee siis nähdä subjektina objektin sijaan.

Jo lapsenoikeuksien sopimus määrittelee lapsen oikeuden osallisuuteen – Already agreement of child`s rights states child`s right to implication
Jo yleismaailmallinen lapsen oikeuksien sopimus määrittelee osallisuuden yhdeksi lapsen oikeuksista – itseasiassa osallisuutta voidaan pitää jopa yhtenä tärkeimpänä kyseisen sopimuksen teemana. Lapsen oikeuksiin kuuluu oikeus tulla kuulluksi. Tämä oikeus näkyy myös lainsäädännössä sekä useissa pykälissä ja asetuksissa, joilla lasten osallisuutta pyritään tukemaan tai mahdollisuutta osallistua pyritään turvaamaan. Sellaiselle lapselle, joka on riittävän kypsä muodostamaan asioista omia näkemyksiä, tulisikin tarjota oikeus kertoa näkemyksistään vapaasti sellaisissa asioissa, jotka koskevat häntä itseäään. Nämä näkemykset on myös huomioitava lapsen kehitystason sekä iän huomioonottavalla tavalla. Yhdenvertaisuuden periaatteen tulee koskea myös lapsia. Ryhmään kuuluvuuden tunne on tärkeä jo pienelle lapselle.

Lapsen oikeus osallistumiseen näkyy poliittisessa päätöksenteossa sekä päivähoidossa

Poliittisella tasolla lapsen oikeus osallisuuteen näkyy esimerkiksi laadituissa asetuksissa. Käytännön tasolla tämän oikeuden toteutumisesta tulee huolehtia esimerkiksi päivähoidossa, jossa lasten tulisi saada olla mukana omia asioitaan koskevassa päätöksenteossa ja suunnittelussa ikätasonsa mukaisella tavalla ja jossa hänellä tulisi olla oikeus omaehtoiseen osallistumiseen. Lapsen tulisi saada kokea olevansa arvostettu sekä vapaa ilmaisemaan itseään erilaisilla itselleen ominaisilla tavoilla. Esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden eräs tavoite on tuoda esiin lapsen oikeus osallisuuteen.
Kirjalliset dokumentit sekä laaditut säädökset eivät kuitenkaan vielä yksin takaa sitä, että lapsilla on oikeus aitoon osallistumiseen, vaan toisinaan tällaiset kirjallisesti laaditut säädökset ja suunnitelmat uhkaavat jäädä korulauseiden tasolle. Työntekijöiden osaaminen sekä ammattitaito ovat ratkaisevassa asemassa siinä, että lapsen oikeudet todella toteutuvat. Työntekijät voiva tukea lapsen osallistumismahdollisuuksia esimerkiksi erilaisin työskentelytavoin, jotka tukevat lasten omaa osallisuutta, sekä tehden näistä osallisuutta tukevista menetelmistä jokapäiväisen työnsä luontevia ja pysyviä tapoja.

Teoriassa tämä kuulostaa helpolta, mutta kiireisessä päiväkotiarjessa lasten aito kuuntelu sekä lasten mahdollisuudet osallistua saattavat helposti jäädä kiireen jalkoihin. Lapsiryhmien kasvaessa entisestään on myös lapsen osallistumisen oikeuden turvaaminen entistä haastavampaa. Pienryhmätoiminnassa lasten kohtaaminen yksilöllisesti lasta kuunnellen olisi huomattavasti helpompaa kuin suurissa lapsiryhmissä, joissa yksilö hukkuu helposti massaan. Täysi-ikäisiä sosiaalityön asiakkaita haastateltaessa työntekijöiden kiire nousi erääksi keskeiseksi syyksi siihen, miksi asiakkaat eivät aina kokeneet tulevansa aidosti kohdatuiksi. Voidaankin kysyä, että eikö sitten kiire lapsiryhmässä ole kenties vieläkin suurempi este lasten aidolle kohtaamiselle ja heidän kuuntelemiselleen?

Päätöksentekotilanteissa lasten kuunteleminen voi tuoda asioihin aivan uudenlaisia näkökantoja. Jos täysi-ikäiset haastateltavat olivat toisinaan sitä mieltä, että suunnittelutyö ilman asiakkaiden osallistumista on turhaa, niin voidaankin pohtia, voidaanko lapsia tehtäviä päätöksiä tehdä kuulematta heidän mielipiteitään tehtävistä päätöksistä.

Projektimme tavoitteena on nostaa esiin lasten osallistumisen tärkeys aikuisten asiakkaiden osallistumisen tärkeyden rinnalla. Toivomme, että projekti herättää keskustelua sekä aitoa vuorovaikutusta ja että sen kautta saadaan luotua uusia toimintakäytäntöjä, joiden avulla kaikenikäiset asiakkaat ja toimijat saavat kokea olevansa yhteiskuntamme täysivaltaisia kansalaisia sekä oman elämänsä asiantuntijoita.